Sanottua

Perjantai 6.7.2018 klo 18.30. Lukumaraton alkaa kepeästi Anne Muhosen kesäisellä sarjakuvalla Kesä, jona opin soittamaan ukulelea:

6.7. klo 19.30: Muhosen Ukulele-sarjis on kyllä niin ♥. Kesä, teini-ihastus ja musiikkia – loistava yhdistelmä lukumaratonin alkuun. Sarjakuvaa olisin lukenut pidemmästikin, 50 sivua mennä hurahtivat kovin nopeasti.

- Marika Oksa


https://oksanhyllylta.blogspot.com/2018/07/heinakuun-lukumaraton-772018-paivittyva.html

Muhonen02


Kesä jona opin soittamaan ukulelea ilmaantui työpöydälleni kera ukulelen. En edes huijaa nyt! Ilmeisesti joku asiakas oli palauttanut meille ukulelen, ja kun kuormassa sitten sattui tulemaan tämä nimenomainen teos, olivat työkaverini ajatelleet, että tässäpä hauska sattuma. Ei siinä muuten mitään, muttei meitsiä oikeastaan kauheasti nappaa opetella soittamaan mitään. Kuulemma laulankin tosi huonosti.

Oden sydän on särkynyt parisuhteen ajauduttua karille. Hän ei oikein tiedä mihin suuntaan nyt lähtisi, seurustellessa kun kasvaa niin helposti toiseen kiinni. Ode on saanut tädiltään kesäksi pestin kissavahtina, ja siinä ohessa on hyvä tavata vähän muutakin sukua. Kesäjuhlilla Ode sitten tapaa Stellan. Stella harrastaa valokuvausta ja välittää Aikahyppymatkoja. Stellalla on ihan erilainen tapa tarkastella maailmaa kuin Odella.

Ode päättää opetella soittamaan ukulelea, mutta vähän samaan tapaan kuin useimmat ihmiset päättävät laihduttaa tai kuntoilla enemmän tai mennä nukkumaan ajoissa. Mitä pitää tapahtua, ennen kuin Ode oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni?

Tykkäsin Muhosen leppoisasta tyylistä ja aiheesta, joka koskettaa suurinta osaa ihmisistä ainakin jossain vaiheessa elämää. Vaikka Ode on kokenut raskaan eron, se ei silti tee sarjakuvasta tummasävyistä tai ahdistavaa lukea. Ode on aika hiljainen, suloinen tyyppi, joka välittömästi sai ainakin minut puolelleen.

 

Omakustanne (Anne Muhonen)
2018
ISBN 978-952-68752-1-7
49 s.
☆☆☆


https://lukevapeikko.com/2018/05/09/kesa-jona-opin-soittamaan-ukulelea-anne-muhonen/

ANNE MUHONEN: KESÄ, JONA OPIN SOITTAMAAN UKULELEA
Kesä jona opin soittamaan ukulelea
Omakustanne, 2018
49 s.

Vinkkaaja: Juha
Julkaistu: 16.4.2018

Pienjulkaisut ovat kehittyneet viime vuosina valtavasti. Enää ei ole välttämätöntä, että julkaisun takana seisoo kustantamo. Yksi tätä julkaisukeinoa käyttävä on Anne Muhonen, jonka uusin teos Kesä, jona opin soittamaan ukulelea on julkaistu ilman kustantajaa.

Omakustanteissa minua arveluttaa yleensä, onko teos laadullisesti lukemisen arvoinen. Tämä sarjakuva vältti epäilyt, sillä Anne Muhonen on pitkän linjan sarjakuvan ammattilainen. Hän on julkaissut lukuisia albumeita, joista osan muun muassa Arktisen banaanin ja Egmontin kautta.

Vaikutuksen teki myös sarjakuvan YouTube-traileri, joka ytimekkäästi maalaa sarjakuvan henkisen olemuksen. Sarjakuvan päähenkilönä toimii Ode, joka viettää kesää karussa vieraalla paikkakunnalla. Hän on toipumassa erosta, ja jotta ero ei varjostaisi koko kesää, Ode päättää tehdä kesästä jotain ihan muuta. Siihen hän saa apua Stellalta, joka on täynnä elämänviisautta.

Muhosen taide on toimivaa. Kuvarakenne on varsin selkeä, hahmot erottuvat toisistaan ja näiden kasvoilta kykenee lukemaan heidän mielentilansa. Yhtä hassusti sijoitettua puhekuplaa lukuunottamatta kaikki tuntuu olevan kohdillaan.

Parasta tässä sarjakuvassa on kuitenkin tunnelma. Sen asetelmaan on helppo samastua. Erosta toipuminen on käsitelty kypsästi, mutta se ei lannista sarjakuvan tunnelmaa. Päinvastoin, taustalla oleva ero antaa hahmoihin syvyyttä. Hahmot ovat ihania, ja näiden välinen kemia toimii todella hyvin. Kesä, jona opin soittamaan ukulelea on kiinnostava sarjakuva, jollaisia näkisin mielelläni paljon enemmänkin.


https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kesa-jona-opin-soittamaan-ukulelea/

Anne Muhonen kertoo uusimmassa kirjassaan yhden selvitytymiskeinon särkyneen sydämen kursimiseksi.

Anne Muhonen
Kesä jona opin soittamaan ukulelea
ISBN 978-952-68752-1-7
omakustanne
52 s., pehmeäkantinen, värillinen
www.annemuhonen.com

Oden pitkä ihmissuhde on loppunut. Hän on lähtenyt maalle tätinsä kissan vahdiksi parantelemaan sydäntään. Riutuva sydän ei viihdy serkun järjestämissä kesäjuhlissa, kunnes juhlien valokuvaaja Stella ojentaa hänelle “paluulipun tähän hetkeen”. Se saa Oden jäämään. Juhlissa soitetaan kitaraa, kuten kesäbileissä on tapana, ja Ode saa toisenkin paluulipun. Tällä kertaa hetkeen, jolloin hän päätti opetella kitaransoittoa.

Ode ei halua muistaa kissanhoitopestiä kesänä jona Leila jätti hänet. Kesälle pitää keksiä positiivisempi teema. Toinen paluulippu sai Oden päättämään, että tästä tulisi kesä jona opin soittamaan ukulelea. Sellainen siitä tulikin. Loppukesän juhlissa Ode saattoi kaivaa ukulelen esiin, ja piristää juhlatunnelmaa. Ensimmäinen julkisesti esitetty biisi on omistettu “kaikille purettuja neuvolarakennuksiaan haikaileville vauvanpepuille”.

Anne Muhosen albumi on elämänmyönteinen kuvaus siitä miten elämän kolhuista pääsee eteenpäin. Teemasta tulee mieleen Petteri Kantolan albumi Ajan kanssa (Suuri Kurpitsa 2016). Siinäkin parisuhteen päättymisen aiheuttamia tunteita setvitään maalla rauhassa. Muhosen Ode ei sukella yhtä syvälle yksinäisyyteen, mutta löytää taiteesta keinon itseilmaisuun. Opeteltu repertuaari viittaa haluun viihdyttää ja tuottaa mielihyvää toisille. Ode ei solmi uutta suhdetta tai edes virittele sellaista albumin mittaan. Sellainen tulee kun sellaisen aika on. Stella on tunteiden selvittelyssä oiva keskustelukumppani.

Uuden albumin teemoissa Muhonen palaa uransa alkuvaiheisiin. Adan seikkailuissa (neljä albumia 2003-2007) oli olennaista rokki ja ihmissuhteiden ongelmien ratkominen. Henkilökuvaus on onnistunutta, ja tarina tarjoaa useita eri näkökulmia muistamiseen.

Kesä jona opin soittamaan ukulelea on Muhosen 16. (tai laskutavasta riippuen 17.) sarjakuva-albumi. Kahdenkymmenen vuoden uraan on mahtunut sekä lapsille että aikuisille suunnattua sarjakuvaa. Uutuutta voisi suositella nuorille ja sydänsuruista kärsiville aikuisille. Elämä voittaa.

* Albumin Youtube-mainos
* Kvaakissa on keskusteltu Anne Muhosen sarjakuvista

-Reijo Valta


http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2524

Anne Muhonen: Kesä, jona opin soittamaan ukulelea (2018)

Sarjakuva-albumi kertoo Ode-nimisestä nuoresta, joka viettää kesänsä hänen tätinsä kissan hoitajana ja yrittää saada mielestään vanhaa tyttöystäväänsä Leilaa. Päänsä selvittämisessä Ode saa avukseen avuliaan, valokuvausta harrastavan Stellan.

Ode on serkkunsa järjestämissä juhlissa, hieman päihtyneessä seurassa, ja hän on alkamaisillaan tehdä lähtöä, kunnes Stella ottaa hänestä kuvan. Stella on aikahyppymatkojen lipunmyyjä eli heti kuvan otettuaan hän ojentaa kuvan henkilölle, josta kuvan otti, jotta henkilö ei unohtaisi tiettyä hetkeä. Odesta Stella ottaa kuvan hetkenä, jolloin Ode päättää ryhtyä soittamaan ukulelea. Stellalla on myös hieman raskas syy sille, miksi hän on päättänyt auttaa ihmisiä pitämään muistoistaan kiinni jakamalla heille paluulippuja (kuvia) menneisiin hetkiin… Stella ja Ode viettävät myös paljon aikaa yhdessä ja pohtivat kaikenlaisia asioita, sydänsuruista jopa kaksoisolentoihin asti.

Teos ei tietenkään kerro ainoastaan siitä, miten Ode soittaa ukulelea, vaan se myös kertoo paljon kaikkien hetkien ja muistojen tärkeydestä, Stellan valokuvaharrastuksen avulla. Sarjakuva-albumi pisti itseänikin miettimään omia ratkaisuja ja pieniäkin hetkiä. Mitä olisi voinut tapahtua tai olla tapahtumatta, jos olisi päättänyt tehdä toisin.

Teoksen kuvitus oli minun silmääni mieleinen. Ruutujen asettelu oli mielestäni hyvä ja se toi kivaa vaihtelua, kun asettelua vaihdettiin aina välillä. En ole itse vielä törmännyt samanlaiseen kuvitukseen ja se oli myös hienoa, että oli useampi näkökulma joissain ruuduissa. Esimerkiksi paria ruutua katsoi sillä tavoin kuin olisi ollut Ode.

Pidin sarjakuva-albumista oikein paljon, koska se oli helppolukuinen ja pysyin koko ajan tarinassa mukana, ja se oli selkeä. Pidin siitä myös sen takia, koska se juuri pisti itse ajattelemaan pientenkin hetkien ja päätösten arvoa.

- Jade Eronen, 16v


http://lukufiilis.fi/lue-pois/muistoista-ja-pienistakin-hetkista-kannattaa-nauttia/