Sanottua

Anne Muhonen: Ystäväni varjo

Takakannesta: Haluan löytää ystävän. (Ja lisää rohkeutta.)

Säästin loppuun kaikista koskettavimman sarjakuvan, joka hyvin minimalistisin elkein onnistuu sanomaan niin paljon ja niin vahvasti. Todellinen sarjakuvien mestariteos. Päähenkilö on yksinäinen ja tahtoisi ystävän, muttei tiedä mistä sellaisen saa. Hän sättii itseään ja miettii mikä omassa olemisessa on vikana. Hän on sullonut itsensä niin vahvasti tietynlaiseen muottiin, että sen rikkominen pelottaa. Ja se mitä muut voisivat ajatella. Etenkin jälkimmäinen.

Kuvitustyyli on edellisiin verrattuna hyvin pelkistettyä ja se pelailee vain yhdellä värillä, joka muuttuu tarinan edetessä. Hahmot ovat ilmeikkäitä, eikä sarjakuva ole kuitenkaan liian synkkä aiheesta huolimatta. Varjo toi omalta osaltaan ripauksen huumoria mukaan ja loppu oli toiveikkaan kaunis. Vahva suositus Ystäväni varjolle!

★★★★★
Anne Muhonen – Ystäväni varjo
2009
Kirjastosta

-Jassu


http://hh-lukija.blogspot.fi/2017/11/sarjakuvia-kuolemasta-yksinaisyydesta.html

Vahvasti veistetty

Tässä esittelemistäni sarjakuvista pidin eniten Anne Muhosen Ystäväni varjosta. Se on tarina tytöstä, jolla ei ole ystäviä ja jota kukaan ei puhuttele harrastuksissa eikä hississä. Yksinäisyydessä käpristelevää tyttöä seuraa varjo, kuviteltu ystävä. Varjo symboloi yksinäisen taakkaa ja tuskaa, toivetta siitä, että olisi joku, joka kuuntelisi. Muhosen piirrosjälki on tunnelmallisen kaunista, ja varjosymboliikka on tehokas keino käsitellä yksinäisyyttä ja sen aiheuttamaa kipua.

Anne Muhonen: Ystäväni varjo
Anne Muhonen 2009
45 s.
Pisteitä: 4/5

-Sirri


http://sivutiella.blogspot.fi/2017/11/sarjakuvakokemuksia.html

Vinkkejä universumin avaimen oveen voi etsiä kirjastosta! Lätäköstä sateella ulos leikkimään tulevan kaverin sekä aika söpön tytön kanssa on jo aika todennäköistä, että kokoonpano etsintäpartiolle on oikea. Universumi on erilainen yöllä, ja lähimetsästä löytyy ainekset niin jännään yöretkeilyyn kuin… niin, päätä itse.

Avoimen lopun ja itsetäytettävän kirjan yhdistelmä on kutkuttava – toivottavasti kohderyhmä ajattelee myös niin. Tätä olisi kiva käyttää sanataide-proggiksessa.

-Reetta Saine


https://www.goodreads.com/review/show/2172936415?book_show_action=true&from_review_page=1

Anne Muhosen sarjakuva kaveruksista, jotka etsivät yhdessä vastauksia universumin arvoituksiin. Seikkailu alkaa, kun Kalle löytää avaimen, joka ei sovi mihinkään lukkoon. Hänen äitinsä heittää sen kenties olevan Universumin avain.

Kalle alkaa etsiä muille näkymättömän ystävänsä Hirpan kanssa Universumin ovea, johon avain sopisi. Se ei olekaan helppoa, vaikka merkkejä tuntuu olevan ihan kaikkialla!

Mukava sarjakuva, joka innostaa katsomaan ympärilleen tarkemmin.

-Jenni Joru


https://www.goodreads.com/review/show/2172647220?book_show_action=true&from_review_page=1

kalevanarvostelu

Sauli Pesonen, Kaleva

sarjainfoarvio


Sirkus Rinkeli 2: Suuri taikajahti

Tiina Konttilan ja Anne Muhosen toinen Sirkus Rinkeli -sarjakuvakirja on ilmestynyt! Näin kesäkeleilläkin on hauskaa istahtaa välillä varjoisampaan paikkaan ja rauhoittaa itsensä vaikkapa kotimaisen sarjakuvan ääreen. Ja hyvänen aika, kotimaista sarjakuvaa lapsille, se on suorastaan sellainen helmi simpukassa, jonka äärelle todellakin kannattaa kerääntyä. Siis hyvin harvinainen.

Suuressa taikajahdissa mennään nopeassa vauhdissa itse asiaan. Sirkukseen tupsahtaa hihittelevä kirjekuori, joka osoittautuu karkaavaksi taiaksi, jonka Pitkämies niminen henkilö on saanut taikakurssiltaan pohdittavaksi. Kummallisia tapahtumia alkaa sattua ja yhtäkkiä sarjakuvan ruskeavalkoinen värikin muuttuu moniväriseksi! Puusta löytyy mummo ja mitä kaikkea. Tarina soljuu hauskalla ja vauhdikkaalla tavalla eteenpäin, kun taikaa metsästetään pitkin kirjan sivuja.

Suuri taikajahti on mukava pieni seikkailu, jossa on mukana lapsille usein toimivaa pieruhuumoria, mutta kohtuullisissa määrin. Aluksi sarjakuvaa lukiessani yritin etsiä hahmojen kuvauksia, mutta kansisivuilta löytyi vain kuvat ja nimet. Tarina polkaistaan siinä määrin vauhtiin (mikä on hyvä), että aluksi olin hieman häkeltynyt mitä siinä tapahtuu, pian kuitenkin minäkin pääsin seikkailun mukaan ja nautiskelin etenevästä tarinasta. Samalla mietin, että kun lapsi tutustuu sarjakuviin ensi kertoja on varmasti tärkeää, että aikuinen on tässäkin ensin apuna, niin ikään opettamassa kuvalukutaitoa, jotta lapsi pysyy tarinan kärryllä. Itsekin luen romaaneja, en sarjiksia, joten huomasin, että kuvalukutaitoni on karissut käyttämättömyyttään.

Suuri hatun nosto Sirkus Rinkelin sarjakuvan tekijöille, sillä on todella mahtava asia, että lasten kotimaista sarjakuvaa tehdään ja vaikka omin voimin! Ja kyllä, Suuren taikajahdin jälkeen jäin vain odottamaan lisää Rinkelin sarjiksia, joita olisin mielellään lukenut vaikka samasta niteestä lisää!

Kotimaista herkkua on ihmetelty ilolla myös Lastenkirjahyllyssä.

“Tuntuuko teistäkin, että tänä aamuna asiat ovat tavallista enemmänkin… kummallisia!”

- Tiina Konttila (tarina) ja Anne Muhonen (kuvitus): Sirkus Rinkeli ja Suuri taikajahti (2017)


http://sininenkeskitie.blogspot.fi/2017/07/sirkus-rinkeli-2-suuri-taikajahti.html